Kriisin keskellä kannattaa keskittyä perusasioihin – pienetkin asiat kannattelevat arjessa

Syöpä voi rikkoa sekä arjen että turvallisuuden tunteen. Diagnoosiin ei voi valmistautua, eikä kukaan tiedä etukäteen, miten siihen reagoi. Kun tunteet vyöryvät yli, sängystä nouseminenkin voi tuntua ylivoimaiselta. Jalat painavat, katse ei kanna pitkälle. Mikään ei ole ennallaan – tai siltä ainakin tuntuu.

Silti kriisin keskelläkin jokin voi säilyä. Vaikka moni asia muuttaa muotoaan, pienistä perusasioista voi pitää kiinni. Tämän tiedetään tukevan myös mielen hyvinvointia.

Liike, ravinto ja uni ovat yksinkertaisia mutta keskeisiä asioita. Jos juoksulenkki ei hoitojen aiheuttaman heikkouden vuoksi onnistu, lyhyt kävely tutussa ympäristössä voi riittää. Luonnon äänet ja ensimmäiset kesän merkit voivat tuoda hetken hengähdystä. Jos ruokahalu on kateissa, voi etsiä juuri nyt maistuvia vaihtoehtoja ja syödä pienempiä annoksia useammin. Kauniisti katettu ateria saattaa joskus houkutella syömään hieman enemmän. Jos yö kuluu murehtiessa, pienet päiväunet voivat auttaa jaksamaan.

Olen pohtinut viime aikoina myös laajemmin mielenterveyshaasteiden aiheuttamaa kuormitusta yhteiskunnassamme. Taustalla voi olla monia tekijöitä: digiajan kuormitus, yhteisöllisyyden väheneminen tai se, että arjen perustarpeet jäävät vähemmälle huomiolle. Opiskelin terveyden edistämistä vuosia sitten, ja yksi ajatus on jäänyt erityisen vahvasti mieleen: perustarpeiden merkitys. Vaikka maailma on muuttunut, tämä tuntuu edelleen ajankohtaiselta.

Meillä kaikilla on erilaiset valmiudet kohdata vaikeita tilanteita. Joillakin on tukenaan vahvat arjen rutiinit tai luontainen joustavuus, toiset taas tarvitsevat enemmän tukea. Yhteistä meille kuitenkin on se, että perustarpeet luovat pohjaa jaksamiselle – myös silloin, kun elämä horjuu.

Mitä tapahtuisi, jos arjessa olisi enemmän tilaa liikkumiselle, tavalliselle ruoalle ja riittävälle unelle – niin lapsilla kuin aikuisillakin? Ehkä ainakin osa meistä voisi voida hieman paremmin.

Omassa arjessani rutiinit ovat tärkeä tuki. Pyrin pitämään kiinni riittävästä unenmäärästä, syömään säännöllisesti ja liikkumaan säännöllisesti. Aina se ei ole helppoa ja lipsumista tapahtuu. Joskus mahdollista on vain lyhyt kävely tai pieni liikuntahetki – usein jo se auttaa selkeyttämään ajatuksia ja tukee jaksamista.

Perustarpeisiin palaaminen ei ratkaise kaikkea, eikä sen tarvitsekaan. Mutta se voi tarjota konkreettisen tavan tukea omaa jaksamista kriisin keskellä. Ehkä riittää, että tekee yhden pienen teon kerrallaan – sellaisen, joka tuntuu juuri nyt mahdolliselta.

Ja jos jaksamista löytyy, myös toisten kohtaaminen voi kannatella. Yhteys toisiin ihmisiin on yksi keskeisistä hyvinvointiamme edistävistä tekijöistä. Se voi toteutua syöpäkriisin keskellä vaikka saman kokeneen vertaistukijan kanssa.

Blogin kirjoittaja on Saimaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Niina Turunen (TtM).

Haluaisitko keskustella vertaistukijan kanssa? Jätä yhteydenottopyyntö